torstai 31. tammikuuta 2013

poks, sanoi silitysrauta



Silitysraudatkin lienee suunniteltu hehkulamppu-huijauksen kaltaisesti kestämään lyhyen aikaa, vain pari kolme vuotta. Äskettäin pistorasiaan laitettaessa töpseli sanoi poks ja tupsautti liekit näkyviin, iik! En tainnut ehtiä edes kirkaista, kun käteni toimivat ajatusta nopeammin ja kiskaisivat sen irti.

Onneksi mies, joka muutti luokseni melkein 30 vuotta sitten, on uuskätevä. Hän osti uuden töpselin ja onnistui vaihtamaan poksahtaneen uuteen. Tosin minä ehdin ostaa jo uuden, mutta annan sen Marge Simpsonille, joka ei vielä omista rautaa.

Töpselikuvat ovat tylsiä, joten päätin ympätä niiden joukkoon kuvan miniläppärini suojapussukasta. Se on kangasta, johon kokeilin aurinkovärjäystä pihlajanlehdillä. Lehtikuviota on vahvistettu tikkauksin.


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

kun päiviä oli nolla


Päätin etsiä tämän herkullisen kuvan Marge Simpsonista. Hahmo ilmestyi meille pari vuotta sitten. Tarkalleen penkkaripäivänä.

Peruukki ja mekko ovat edelleen tallessa. 
Tämä voisikin olla myynti-ilmoitus. 
Siis peruukista ja koon 34-36 mukaan valmistetusta mekosta.

maanantai 28. tammikuuta 2013

iso haave

Ihmisellä on oltava haaveita. Pieniä haaveita - suuria haaveita. Tavallisia haaveita - hullunkurisia haaveita.

Nimittäin olen jo viime kesästä lähtien haaveillut suloisen pehmeästä trikoonukkamatosta, joka peittäisi koko huoneen. Siis ei mitään pikkuista pehmeää sängynedusmattoa, johon yrittää osua unentokkurassa aamunkankeilla jaloillaan, vaan ihan koko huoneen kokoinen. Koko huoneen lattiapinnan peittävä kirjava suuri väri-iloittelu.


Pääsin sipsuttelemaan sellaisella matolla viime kesän asuntomessuilla ja pysähtymään huoneen samanhenkiselle sohvalle.

Kohta könysin kontalleni lattian rajassa tutkimassa maton valmistustekniikkaa ja materiaalia.  Huomasin, että se oli ommeltu ompelukoneella ja nukat olivat ostotrikoomatonkudetta. Ja se oli koottu monesta pienestä matosta yhdeksi. Vierivieressä monta neliönmuotoista mattoa.

Nyt äskettäin Kiuruveden käsityökeskuksessa näin myös samantyyppisen maton: 


Trikoosuikaleista tämäkin, mutta kudottu kangaspuissa, eikä ommeltu. 

Noh,  haaveitahan saa olla… Tämä haave taitaa olla sekä suuri että hullunkurinen, mutta haaveista ne monet asiat saavat yleensä alkunsa... 

Ymmärrän, jos et kommentoi. Suuruudenhulluus vie sanattomaksi. ;-)




sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hyvää Sunnuntai-päivää!


Nyt kun kiviuuni on lämmitetty ja sen sisuksiin pyöräytetty päivän ruoka, on sopiva aika istahtaa hetkeksi teekupposen äärelle ja selailla Savon Sanomia. 

Kaikenmaailman uutisten joukosta löytyykin yksi varsin mielenkiintoinen juttu. Tämän kohdalle onkin pysähdyttävä vähän pidemmäksi aikaa...


P.S. Kuva suurenee klikkaamalla.




perjantai 25. tammikuuta 2013

hyvä alku





Kaunis kukkakimppu. Ompelukone. Kierrätysmateriaalista kudottu liina. 

Niin hyvin alkanut viikonloppu.



torstai 24. tammikuuta 2013

PikkuHepun mietteitä


Hei-hei!

Olen PikkuHeppu. Minut synnytettiin eräällä sukkahousunukkekurssilla.

Olen nyt alkanut miettiä kuka minä olen ja miksi olen olemassa. Itsensä kanssa ei ole aina niin helppo viihtyä. Peilistä katsoo kasvot, jotka tarvitsisivat kohotusta, ja päähäni tulisi istuttaa uudet hiukset!

Huomasin äskettäin, että emäntäni selaili sohvalla lojuessaan nukenvaatteiden neulomiskirjaa. Loikkasin ylhäältä sohvatyynylle kurkkimaan.  Innostuin. Toivon, että saisin unohtaa tämän räsylookin pian ja saada mukavammat vaatteet ylleni. Ehkä emäntäni suunnittelee scandinaaviset neuleet. Toivottavasti ei päädy balleriinahameeseen!




keskiviikko 23. tammikuuta 2013

tuunaustalkoissa pari vuotta sitten (5)



Kirpparille oli jätetty pinkki vohvelikankainen, pohjepituinen kietaisuessu, joka oli huolimattomin ompelein kantattu vinanauhalla. Minun käsittelyssäni siitä lähti noin kolkyt senttiä helmasta pois. Avarsin hieman kaula-aukkoa ja leikkasin rumat luonnonvalkoiset vinokaitaleet reunoista pois. Pinkkiä vinonauhaa varten leikkasin kaitaleita vanhasta lakanasta. Silitin kaitaleen vinonauhankääntäjän läpi, joten ompelelminen myös sujui. Lopputulos näkyy kuvasta.

Kassi on neulottu virittyneistä, mutta värinsä kirkkaina pitäneistä t-paidoista. Kassin kahvat on tuon essun ylijääneestä helmapalasta. Kassin vuori on samaa kangasta kuin essun vinonauha.

Vaatteen malli lienee 70-luvulta. On todellinen yhden koon tunika!

Tämä uudistunut painos ja kassi menivät hyväntekeväisyysnäytökseen ja myyntiin pari vuotta sitten.

Näitä kuvia ja juttuja onkin mukava siirrellä vanhan blogini puolelta tänne!


tiistai 22. tammikuuta 2013

tuunaustalkoissa pari vuotta sitten (4)


Tämä aurinkoinen kukkaismekko on kuin pikkulapsen mekko keski-ikäisen mitoilla. Iloisen kirkkaat värit. Malli lyhyt ja A-linjainen. Oikeasti voisi yhdistää vaikka farkkuleggingseihin. 

Näiden mekkojen kankaat ovat entisessä elämässään olleet pussilakanoita. Toinen lakanoista oli keskeltä jo haurastunut, mutta reunoista sain saksittua mekon kappaleet. Vihreän mekon keskietusauman päällystin kaitaleella, mistä muodostui kiva yksityiskohta mekkoon.  (Kaava Moda 3/2009) Ja samasta kankaasta tuli myös nyörein suljettava pussi. 
Molemmat mekot luovutin tuolloin tuunaustalkoissa hyvätekeväisyysnäytökseen ja -myyntiin.

Näitä tällaisia mekkoja katselemalla alkaa kaivata ihanaa auringonpaahdetta ja ojanpientareiden kukkaloistoa.

p.s. Tiedäthän, että kuvaa klikkaamalla saat sen näkymään suurempana.

maanantai 21. tammikuuta 2013

uniikkikappale

laukun etuosassa on tilava tasku

tekeillä


vuori on vintageverhoa

Kaipasin uusissa työkuvioissa laukkua, joka sulkisi tarvittaessa työläppärin hellään syleilyynsä.

Ja koska minä olen tällainen, niin läppärilaukunkin pitää olla sellainen. Siis ihan jotain muuta kuin ne ikävännäköiset tummat virkalaukut, joita pienet kädet hikisenä ompelevat polkukoneillaan maapallon toisella puolella muutaman sentin tuntipalkalla meille tietotekniikan ahmateille.

Niinpä päädyin ompelemaan ihan omanlaiseni ja lähtökohtana oli jälleen vain se materiaali, mitä sattui ompeluhuoneesta löytyvän. Onneksi tähän harrastukseen kuuluu kaikenlaisten materiaalien keräily, joten silloin kun inspiraatio iskee, on tarjolla, mitä ottaa. Ja nyt valitsin todellisen namukankaan!

Kangas on tikkikangasta, jonka olin hankkinut Kuopion Teatterin teatterikirppikseltä toissa syksynä. Tai oikeastaan sain sen erään vanhan puuvillamekon kylkiäisenä, enkä maksanut siitä mitään. Mitä nyt jonkun kolikon siitä mekosta.

Laukkuun laitoin vuorin ja tikkikankaan väliin pehmikehuovan, että laukusta tuli tanakampi ja suojaisampi. Tänään laukku oli jo käytössä. Ja tuntuu siltä, että vaivannäkö kannatti. Nyt voin upottaa työläppärini uniikki laukkuun, jota kellään muulla ei ole. Ja tilava sivutasku imaisee sisuksiinsa läppärin johdon ja hiiren.

Jestas, että siitä tulikin hyvä!


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

tuunaustalkoissa pari vuotta sitten (3)


Tämä tuunaus oli leikkisä kokeilu. Millainen asusta tulee, kun punaisten housujen yläosa (leikattu poikki haarasauman kohdalta) ja rinnan alta katkaistu vaalean sininen paita yhdistetään (jolloin paidan likatahroista päästiin eroon).

Paidan napitus jatkui vain housuosan vyötärönauhaan saakka... josta se jatkui vetoketjuna.

Jotain se vielä kaipasi, kun kappaleet oli yhdistetty, joten ompelin ylijäämähelmasta vielä kapean vyön pujotettavaksi housujen alkuperäisiin vyölenkkeihin. Myös sivutaskut jäivät alkuperäseen asuunsa. 

Joku kommentoi silloin, että tämä on oikea tarhatädin työasu!





lauantai 19. tammikuuta 2013

tuunaustalkoissa pari vuotta sitten (2)


Tuunaustalkoissa löytyi jokaiselle jotakin puuhaa... Vaikka vanhojen solmioiden purkamista ja silittämistä. 

Minä kerran surautin niistä hameen. Ja jämistä vielä ruusukkeen rintapieleen.



tuunaustakoissa pari vuotta sitten (1)


Olen ajatellut siirtää tänne uuden blogini puolelle kuvat vaatteista, jotka ompelin pari vuotta sitten lähetyskirppiksen tuunaustalkoissa. Samalla muistelen sitä hurjan hauskaa täti- ja mummoenergiaa, joka siellä aina maaanantai-iltaisin vallitsi.... 

Esim. kirpparitangolta kerran hypähti silmilleni kirkkaanvihreä paita. Normaalikokoa, mutta sitä hurjaa laatikkomallia leveine hartialinjoineen ja telttahihoineen, jota ysäriluvulla käytettiin. Väri oli kaunis ja materiaali laadukas, joten innostuin pienentämään sen omaan kokooni. 

Taskuun kiinnitin somisteeksi jojoja, eli kankaasta leikattuja pyörylöitä, jotka ompelin "jojoiksi" niin kuin tilkkupiireissä niitä kutsutaan. 

Vaikka kaikki tuunaustalkoissa valmistetut tuotteet eivät löytäneetkään loppukeväästä järjestetyssä hyväntekeväisyysnäytöksessä uutta omistajaa, niin virkeyttä ja hyvää mieltä se ainakin toi osallistujilleen. Se oli projekti, jonka voisi ottaa joskus vaikka vielä uusiksi!

P.S. Tietysti myös tuo hame on omaa tekoa. 


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

kumpi ja kampi


Kumpi ja kampi sisältävät tietoa. Kumpi on työhön ja kampi on oma.

Piti tehdä jotain niiden erottamiseksi.

Kumpaan liitin virkatun pallon ja kampeen liitin mittanauhan näköisen pätkän koristenauhaa.

Ööö, siis kumpi on työhön ja kumpi on oma? Siis kampi on oma... Äh, pitääpä tarkistaa vielä.



tiistai 15. tammikuuta 2013

tessellating birds


Terveisiä tilkkutyökurssilta! Tosin tämä on vähän vanha juttu. Se tilkkutyökurssi sattui olemaan jo 10 vuotta sitten...

Terveisiä sen opettajalle Hilkka Doreylle! Tosin tämä on vähän turha juttu. Ei aavistustakaan missä päin hän nykyisin vaikuttaa...

Ja terveisiä täältä keskeneräisen tilkkutyön ääreltä! Tämä on ehkä vähän epätoivoinen juttu. 10 vuotta sen aloittamisesta kulunut, eikä vieläkään valmis... 

Mutta olen minä nyt sentään viime aikoina innnostunut yrittämään. Tilkkupinta on nyt vihdoinkin riittävän iso, mutta tikkauksen muotoa miettiessä vajoan aina epätoivoisesti ompelupöydän alle... 

Täältä pöydän alta moikkaan uutta lukijaa Anua, moiks! :-D



maanantai 14. tammikuuta 2013

värikästä työpöydälle


Uusi työ tarkoittaa paitsi uusia työtehtäviä niin myös uuden työtilan ja oman työpöydän muokkaamista vähitellen sellaiseksi, että sen tuntee omakseen ja siinä viihtyy. 

Esteetikko kun olen, yksi ensimmäisen työviikon asioista oli siivota koko pöytä ja sen laatikosto läpikotaisin edellisen työntekijän jäljiltä. Tunnen, että työnhallinta alkaa siitä, että tietää mitä pöydällä ja toimistohyllyillä on ja miksi. Ja kun työpiste on avoimessa tilassa, on huolehdittava siitä, että kaikki siinä oleva on katsomisen arvoista. Mutta myös siitä, että tärkeät luottamukselliset paperit ovat sievästi omilla paikoillaan.

Työpöydälle kuuluu ehdottomasti itsetehdyt kynäpurkit. Lasipurkit sellaisenaan ovat mielestäni liian yksinkertaisia kynäpurkeiksi, mutta kun liimasin niiden pintaan uusista taito.fi- postikorteista leikatut sopivankokoiset palat, niistä tuli hauskan värikkäät ja kuin oikeasti fanttilangalla päällystetyt. Viimeistelin purkit virkatuilla kukkasilla. Niitä en tällä kertaa itse virkannut, vaan olin ostanut ne noin kuukausi sitten Viron maaseutumatkalla joulumyyjäisistä.

Työn ja tekemisen iloa!
-Eija


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

namut, kyllä vaan!


Oikein hyvää Sunnuntai-aamua!
Arvaa mitkä jalassa täällä töpöttelen?

Kuten santra 100 mokaa ja muuta sähellystä -blogistaan kommentoi, niin niistä syntyi uudet 
n-a-m-u-s-u-k-a-t! 

Rikki puhki riekaleina olleet sukat saivat uudet jalkaterät ja uuden elämän, hyvä hyvä. 
Ja nuo polven alapuolelle yltävät varret on aseteltava justiinsa tuolla tavalla rennosti ryttyyn, sillä rento style kuuluu tämän kotihengettären LUOVAliving-tyyliin... :)



torstai 10. tammikuuta 2013

olivat rikki puhki riekaleina


Keltaiset virtapiikki-sukat sujahtivat niin useasti jalkaani, että jalkaterät meni lopulta rikki puhki riekaleiksi. Löysäkirteistä puuvillaa kun olivat.

Ja nyt on sitten sopiva hetki herätellä molempia aivopuoliskoja ja leikkiä väreillä, joista tulee mieleen keväisen kukkapenkin esikot ja ojanpientareiden leskenlehdet. 

Tarkoitan... että neuloa uudet jalkaterät noihin varsiin. 


tiistai 8. tammikuuta 2013

virkattu kaulanauha



Tämän kaulanauhan tekeminen lähti liikkeelle tavallaan uteliaisuudesta. Ihan vain heittäytymällä tekemiseen... Nähdäkseni mitä tapahtuu, kun ottaa rikki menneestä hienostuneesta kaulakorusta isot rinkulat ja helmet talteen, koska edellisellä omistajalla helmien välinen nahkanauha oli jostakin kohti mennyt poikki.

Minä en tahtonut omasta versiostani hienostunutta enkä sievää. Mielluummin rouheeta ja epätavallista. Niinpä päädyin virkkaamaan... ja laittamaan rinkulan sinne ja helmen tänne.

Tämä yhdeltä istumalta valmistunut pitkä hilavitkutin käy kieputettavaksi kaulaan erityisesti tämän neulehihattimen kanssa. Tai oikeastaan käytettäväksi vain ja ainoastaan sen kanssa, koska virkkauslanka (tai oikeastaan toinen niistä) sattui epähuomiossa olemaan vähän liian rouheaa lankaa. Suorastaan karheaa, ettei tuota roikaletta pitäisi ihon kanssa kosketuksessa kovanahkainen erkkikään. Saati sitten herkkähipiäinen nainen nimeltä eija. 



maanantai 7. tammikuuta 2013

ensimmäisenä päivänä

Terveisiä töistä!

Aloitin tänään uuden työn!

Kuvasta näet, että missä! :-D






sunnuntai 6. tammikuuta 2013

neulepuserosta neulehameeksi


Tämä hame päällä voin ylpeillä eräänlaisella ekoteolla ja julistaa vastuullisena ja kierrävänä kuluttajana: "Let´s save the planet! Pelastetaan maapallo!" Vanha kotimainen neulepusero Annulin Design muuttui helposti neulehameeksi. 

Ensin saksin hihat pois ja pääntien alapuolelta poikki. Päädyin kiepsauttamaan tekeleen ylösalaisin, sillä mallineule näyttää mielestäni paremmalta noin; latvasto muuttui juuristoksi. Leveyttä oli myös vähän poistettava. Vyötäröresorin alle ompelin kevyen kuminauhan vain yläreunastaan kiinni. Helman alavaran ompelin käsin.
Neuleen värimaailma on syksyinen. Neuleessa näyttää olevan ruskan koko kirjo. Sopii tuon vuosia sitten neulomani boleron kanssa. 





lauantai 5. tammikuuta 2013

uusi hiuspanta



Jos uusi hiuspantani olisi suoraan normikaupan tiskiltä, en suinkaan esittelisi sitä täällä. Mutta kun oli jälleen halu kierrättää ja uudistaa vanhaa, niin totesin tarvitsevani sitä vasta sitten, kun sellainen sattuu kirppikseltä löytymään. Ja sitten se viimein löytyi. Ja sitten se viimein sai uuden ilmeen.

Revin ensin sen vanhan alkuperäisen paljettipäällyksen pois, koska inhosin ajatusta siitä, että se on aiemmin ollut jonkun hikisessä päässä, yäk. Ja sitten pääsinkin käyttämään sisältä löytyneen muovipannan ja pehmusteen, joiden päälle muotoilin uuden kankaan.

Vanhasta kravatista purettu materiaali ei ollut ihan ensimmäisenä mielessä, vaan mietin ensin jopa virkkaamista, neulosta tms., mutta en halunnut pannasta yhtään paksumpaa. Sitten oivalsin kravatit. Sovittelin monia vanhoja kuviollisia kravatteja, mutta hillityt värit ja vinoraidat olivat tällä kertaa valttia.

Koristeeksi voin kiinnittää halutessani vaikka vetoketjusta kokoamani ruusukkeen.


perjantai 4. tammikuuta 2013

hauska tallentaa ja töhertää


Napsin kuvia omien muistikirjojeni joistakin sivuista, rajailin kuvia niin, ettei tekstejä juuri näy ja tein kuvista kuvakollaasin. Kollaasin pohjana on kuva nykyisen muistikirjan seuraavasta tyhjästä aukeasta, jonka reunoihin vedin viivaa ja väriä ilman mitään kontrollia. 

Tällaiset kirjat ovat eräänlaisia visuaalisia päiväkirjoja... muistiinpanoja, piirroksia, lehtileikkeitä, suunnitelmia... tutkimista, ideointia ja tallentamista... Inspiraatio voi tulla mistä tahansa. Joskus jopa sellaisista asioista, joilla ei ole näennäisesti mitään tekemistä asian kanssa. 
Inspiraatiokirjoihin on hauska tallentaa ja töhertää!

Leppoisaa Loppiaista!

-------------

Myös sinulle uusi lukija, Leila P.


torstai 3. tammikuuta 2013

ei ole kelvoton, ei


Jossain vaiheessa tuntui siltä, että tästä taitaa tulla aika kelvoton liina, mutta nyt sen ollessa valmiina, en myönnä sitä.

No ehkä väriyhdistelmä on hieman outo, mutta minkäs teet, kun tarkoitus oli käyttää siihen vain satunnaisia jämälankoja. Loppujen lopuksi sitten niistä lankanyttysistä löytyi vain auringonkeltainen pieni kerä ja iso vampyyrinvihreä kerä, jotka olivat jotakuinkin saman paksuista lankaa. Niinpä toitotin itselleni, että joskus on oltava ROHKEA värien valinnassa ja että TUTTUUS JA TURVALLISUUS OVAT PAHIN LUOVUUDEN JARRU!

Koko työn virkkasin yksinomaan kaikenlaista tv-soopaa seuraten, mikä tietenkin turruttaa ajattelun sille asteelle, ettei millään ole mitään väliä. Väreilläkään.


Virkkauksen jälkeen oli myllättävä iso tilkkukori ylösalaisin, että löysin mieleiseni kuosin liinan keskiöön. Ilokseni löysin sellaisen, jonka kuviosta löytyy samat värit. Se oli oikein hyvä löytö.

Pyörylän ompelu oli helppo, kun sen vuoritti. Keltaisella.

Kuvauksen aikana keittiönpöytä ei näyttänyt ystävystyvän sen kanssa ollenkaan, mutta lohduttelin liinaa, että verannan pöydästä tulee sille ensi kesänä hyvä kaveri. Onhan siellä verannan seinällä 70-luvun verhokin, jonka sävyihin se passaa.