keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

kukka



Kukka maailman surkeimmalle viherpeukalolle!

Mutta kun en tiedä kuka se on, pidän kukan itselläni.



Virkattuja, kovetettuja kukkia. Koivunoksia. Kipsiä. Sekä ruukku, jolle virkkasin ruukunsuojan. Niistä on tämä ruukkukukka tehty.




maanantai 24. kesäkuuta 2013

teeppareista virkkaamaan


Meidän kodissa on kaappien kätköissä ilmiselvästi t-paitakasvattamo. Se on toiminut siellä jo muutaman vuoden ajan, mutta valon puutteen vuoksi kasvattamo ei näytä tuottavan käyttökelpoista tavaraa. Pinosin sieltä nimittäin pari kekoa näitä virittyneitä, kulahtaneen näköisiä epäkelpokappaleita (nuorisolta jääneitä) ja päätin käyttää niitä johonkin. Aikani pähkäiltyä aloin leikata niitä soiroiksi ja virkata. 


Ensimmäinen versio jäi ihan kokeilukappaleeksi. Puulaatikon päällä, pelargoni ruukun alla se näyttää kuitenkin ihan siedettävältä. 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

mikä pirta, pingotin tai polkunen



Jos mä oisin sä, ja asuisin täällä päin, päättäisin nyt kesän kunniaksi heittäytyä ennenkokemattoman pariin ja ilmoittautuisin kudonnan alkeiskurssille kässäriin.

Etukäteen ei tarvitse tietää mikä on pirta, pingotin tai polkunen. Mutta vinkkaan, että kudontaan liittyy sellainen ihmevekotin, joka kootaan erilaisista puuosista, tukeista ja kaikenmaailman kampiakseleista, ja sitä ihmevekotinta kutsutaan kangaspuiksi. Nuo edellämainitut liittyvät jotenkin siihen. Siis kutomiseen kangaspuissa.

Ilm. esim. Lapinlahden käsityökeskus/Merja p. 050 432 9695.

Sori, nyt lipsahti kyllä mainoksen puolelle, vaikka tarkoitus oli vain hehkuttaa, miten mukavaa on taas kutoa räsymattoa omissa kangaspuissa pitkästä aikaa.


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

jahkailua


Olen vimmaisesti miettinyt, annanko itselleni luvan leikellä nämä kirkkaan keltaiset vakosamettibyysat kassiksi.

Ne ovat hyväkuntoiset, aidot James-merkkiset sammarit 1970-luvulta.  Lähes käyttämättömät. Siirtyneet minun kaapeissani jo ainakin parikymmentä vuotta hyllyltä toiselle.  Joku vain joskus heitti ne minulle sanoilla ”tee joskus niistä jotain”.  En ole raaskinut.

Joku vimmainen vintage-harrastaja repeäisi varmasti liitoksistaan tällaiset saatuaan. Niin minäkin repeäisin, mutta kun en mahdu niihin.  Tai mahdun kyllä, mutta vain silloin, kun onnistun vetämään vatsan liki selkärankaa.. enkä silloin toki pysty istumaan, tuskin hengittämäänkään! Olen kaikki nämä parikymmentä vuotta odottanut, että lopettaisin ruuoan mättämisen suuhuni ja kutistuisin pieneksi laiheliinksi, muttei minusta ole siihen. Vaikka nämä aidot kirkuvankeltaise sammarit vaatisivat sitä.

Nurjalle puolelle taskun paikkeille on leimattu kooksi C38. Ommeltu tuotemerkki on myös tallessa; "MADE IN FINLAND, YLIVÄRJÄTTY PESTÄVÄ ERIKSEEN". Edessä on hauskasti pienet paikkataskut. Takataskuja ei ollenkaan.

Keltainen vakosamettikassi noista sammareista olisi kiva kesäkassi. Kirkuvankeltaista samettikassia ei minulla vielä olekaan! 

Hmm... mutta raaskinko sittenkään? Sen sijaan ryhtyisinkin nälkäkuurille...

http://gh.elopad.net/muoti-70-luvulla



lauantai 15. kesäkuuta 2013

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

odotellessa


Viime aikoina päässä on pyörinyt viime kesäisen kasvivärjäyksen tunnelmat ja siellä taiotut upeat värit. Nämä kuvat ovat sieltä.

Ja ensi viikonloppuna taikatemput kasveilla jatkuvat; olen varannut itselleni paikan samaiselle kurssille. Voi miten mukavaa!




tiistai 11. kesäkuuta 2013

tilkkukannet


Aivot rakastavat käsitöitä!


Ja sen vuoksi oli ommeltava uudelle muistikirjalle tilkkukannet! :)


maanantai 10. kesäkuuta 2013

kankaaseen siirretty kuva


Olin jo aikomassa sipaista valkoiseen hameeseeni muutaman vedon väriä, kun silmiini osui
kuvansiirtokokeilut viime talven kurssilta. Joten päädyin sittenkin käyttämään yhden niistä monista tilkuista, joihin eri tavoin ja eri aineilla kuvia siirrettiin.

Tässä 60-luvun neulelehden sivusta otettu paperinen tuloste on siirretty kuvansiirtoaineella valkoiseen kankaaseen. En perusta kuitenkaan kuvapinnan pesunkestävyyteen, joten minusta on parasta, että kuva on irroitettavissa pesua varten. Sen vuoksi vuoritin kuvan ja ompelin napinlävet ja napit yläreunaan kiinnitystä varten.

Taskukin siitä olisi voinut tulla, muttei sitten tullutkaan.

Tavanomainen valkoinen hamonen poikkeaa nyt 60-luvun kuvallaan hamemassasta, muttei liikaa.

Nyt kuvaa tuijottaessani vasta tajusin, että pitäisiköhän tuon keikistelijän hiihtareihin sivellä vielä vähän harmaata. Taitaa nimittäin kauempaa näyttää siltä, ettei tällä mallitytöllä olisi housuja jalassa ollenkaan... Jestas sentään, nyt sen vasta kuvasta huomasin! Joten siirrynpä tästä kaivelemaan tekstiililiituja esiin ja vähän vielä ehostamaan kuvaa, jos sopii.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

pöytäliinan uudistaminen



Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan jokainen suomalainen poistaa vuosittain tekstiilejä jätteeksi runsaat yhdeksän kiloa ja lahjoittaa  hyväntekeväisyysjärjestölle lähes viisi kiloa. (Taito-lehti 2/2013)

Joku oli onneksi jättänyt luonnonvalkoisen tahrattoman pöytäliinan Tekstiilikierrättäjien lajittelupisteeseen, sen sijaan että olisi heittänyt sen kaatopaikalle meneviin jätteisiin. 

Se on nyt minulla ja sai lisää käyttöaikaa, kun innostuin kuviointihommiin. Kakkupaperit toimivat sabluunoina, kun tuputtelin vihreää. Ruiskumaalaus punaisella viimeisteli työn. 

Vaihteeksi voin nyt somistaa ruokapöydän itse kuvioidulla liinalla. 


Lisää ideoita poistotekstiilien uudistamisesta ja kierrättämisestä voi käydä katsomassa Kierrätyshuuma-näyttelyssä Lapinlahden kirjaston näyttelytila Aniarassa. Näyttely on esillä 14.6.2013 saakka. Näyttelyssä on mukana myös jokunen minun työni: mm. tämä maalattu takki.