tiistai 16. kesäkuuta 2015

iloinen tavara (9)


Voi hyvänen aika, miten tässä elämässä on joskus hauskoja sattumuksia. Olen hitaasti ja nautiskellen lukenut ensimmäisenä kesäkirjana Juhani Ahon Rautatietä (1884) ja sen 31. painosta vuodelta 1955. Sain sen lahjaksi.

Lukenut siitä, miten syrjäisessä mökissä "Iisalmen tienoilla" asuvat Matti ja Liisa eivät olleet koskaan nähneet rautatietä, mutta olivat kuulleet siitä puhuttavan pappilassa. He tallustavat metsätietä pitkin pitkän matkaa peräkkäin Lapinlahden kirkolle katsomaan tuota suurta ihmetystä.


Minä valtatien kupeessa, mutta junaradan läheisyydessä Lapinlahdella asuvana en ollut koskaan nähnyt höyryjunan kulkevan. Ja sitten yllättäen viime lauantaina satuin näkemään höyryveturin vetämän junan! Sen näkeminen oli ihmeellinen sattuma. Se tapahtui Lappeenrannassa.

Kirjan henkilöhahmot alkoivat elää ja kirjan seikkailu sai lisää tehoa.



- Tämmöinen se nyt on tässä tämä rautatie, sanoi Liisa. - Ja sinä kun luulit, Matti, että se on rautapellistä pitkin matkaa. 
- Lienenkö tuota luullut?
- Luulit , luulit ihan varmaan... etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että-
Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan. 
- Ja sitä on tuota suoraa tietä... kuinka pitkältä liekään? kyseli hän.
- Onhan sitä siinä.... yhtä tasaista taivalta.
- Vai yhtä tasaista?
- Yhtä suoraa ja tasaista... välistä mutkan tekee, mutta mäkeä ei tee milloinkaan. 
                                                         (Juhani Aho, Rautatie, 1884)

1 kommentti:

pik.ku kirjoitti...

Todellakin-todellakin, ei mikään pik.kujuttu! Ihanaa, kun jaoit tuon kokemuksen meille blogissa piipahtaville. Nautiskele rauhassa loppuun!