tiistai 29. syyskuuta 2015

kulkenut matkalla


Virkkaus on helposti mukana kulkeva käsityö. 
Nämä pyörylät kulkivat keskeneräisinä koilliseen, kaakkoon, lounaaseen ja luoteeseen.  
Valmiiksi tultuaan ne asettuivat roikkumaan matkailuauton patalappukoukkuun...
ja jatkoivat matkaansa etelään, pohjoiseen, länteen ja itään. 


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

poppanan pauloissa




Kun neuloin poppanakaitaleita cd-mobilen vanteiden päällystämiseen, alkoi ajatuksissa olla jo seuraava työ. Jäin poppananeuleen pauloihin! Ajatus sen hyödyntämisestä esim. tyynynpäällisenä tarrautui mieleni sopukoihin niin kovasti, ettei auttanut muu kuin lopettaa vinkuminen ja ryhtyä sanoista puikkoihin.

Nyt tyyny on valmis. Erillistä sisustyynyä myöten.








Tiedät varmaan, että poppanakudetta käytetään oikeasti mm. kaitaliinojen ja kassikankaiden kutomisessa - siis kangaspuilla. On myönnettävä, että parempi niin, sillä sen verran monta kertaa vinoon leikattu, sentin levyinen poppanakude katkeili puikoilla soljuessaan...

Minun poppanakuteet on lahjoitus ikäihmiseltä, joka kertoi, ettei tarvitse niitä enää. Niitä oli lähes muovikassillinen. Oletan, että tämä lahjoitus vielä kuljettaa ajatuksiani ylös, alas, oikealle ja vasemmalle, hullutteluun ja vakavampaan tekemiseen... ennen kuin ne kaikki on hyödynnetty johonkin. Ehkä myös niiksi kaitaliinoiksi ja kassikankaiksi.


torstai 24. syyskuuta 2015

cd mobile


Överiksi meni tämän cd-härpäkkeen kanssa, mutta ei se mitään. Hauskaa ajanvietettä se oli.

Googletin "cd mobile" todistaakseni teille, etten minä ole tällä maapallolla ainut, joka intoutuu vanhasta cd-roskasta. Mutta sitten muistin, että VMSom@KOPAN blogissa on kuvia vastaavanlaisesta prokkiksesta, joka tosin on tehty ryhmätyönä. 

Sitten kun googletin kansainvälisemmin "cd weaving", sain virikkeitä ja vinkkejä näkyviin enemmän. Esim. Make It... a Wonderful -blogissa on ohje tällaiseen cd-kudontaan. Sieltä löytyy kuvia mm. värikkäästä seinäteoksesta, joka on ilmeisesti työstetty myös ryhmätyönä, mutta lasten kanssa.

Omassa prokkiksessa cd-levyjen keskiöt on pujoteltu poppanakuteella. Päällystin myös renkaat poppanakuteesta neulotulla kaitaleella. Poppanakuteita tuli käytettyä muuhun kuin poppanaliinan kudontaan - jes!

Härpäkkeelle tuli sen verran korkeutta, että roudasin sen ensin koristamaan lasten käsityökoulun ryhmätilaa Alliinaan. Kässäkoulun teemana on tänä lukukautena Sirkus kiertää Eurooppaa, joten olkoon härpäke siellä leijumassa kattopalkista sen aikaa, kunnes sirkuksen estradi alkaa täyttyä kässäkoulun omien sirkustaiteilijoiden väsäämistä värikkäistä teoksista...



lauantai 19. syyskuuta 2015

10 vuotta


Tänään olen ollut tasan kymmenen vuotta koukussa bloggaamiseen. Kirjoitin ensimmäisen postauksen ensimmäiseen blogiini 19.9.2005.

Olen ööö....matemaattisesti ajatteleva ihminen ja haluan tietää kuinka monta postausta olen julkaissut kymmenen vuoden aikana. Laskiessani vanhan blogini ja tämän nykyisen blogin artikkelimäärät yhteen saan 510 + 514 eli yhteensä 1024. Hurjaa - en olisi arvannut. Blogiharrastuksen ääressä on kulunut hirveästi aikaa, mutta voisi ihmisellä olla hirveämpikin harrastus; vaikka lähibaarissa notkuminen. 

Haluan myös tietää, mitä postausta on katsottu kaikkein eniten. Valitettavasti vanhan blogini puolelta sitä ei tilastoista pysty enää katsomaan, mutta tämän nykyisen blogini tilastot kertovat, että TOP5 lukijasuosikit ovat:

omat joulukortit............................1176 katsomiskertaa
vanhan pitsiliinan ohje.....................631
langalla ja pullolla...........................504
kesäiset raitamatot.........................476
kukkaketo-villashortsien ohje.........392

Bloggaaminen on parhaimmillaan kuin hyvä käsityö!



maanantai 14. syyskuuta 2015

Höpö odottaa pääsyä uuteen kotiin


Oi, kenen pikkuiseen kainaloon tämä Höpö-Jussi pääsee lopulta sujahtamaan? 
Unileluja lapsille - hyväntekeväisyyskampanjan kautta se tärkeä, pieni kainalo löytyy.
Kaava Suuri Käsityö 5/2000.


maanantai 7. syyskuuta 2015

ketjusilmukasta lentoon

"TARTU KOUKKUUN. Virkkaa vaikka pelkkää ketjusilmukkaa, kunnes keksit, mitä on syntymässä." ohjeistetaan eräässä muutaman vuoden takaisessa Kotiliedessä, jota selasin.

Silloin tuli mieleeni tämä iso, värikäs kerä, jonka olin kuvannut muutama viikko sitten Oulun taidemuseon kesänäyttelyssä. Se on nimittäin juuri sellainen kerä; pelkkää ketju-silmukka-ketjua kerittynä kerälle. Hauska.




Tämä yhteisötaideprojekti lienee vapauttanut jokaisesta ikäihmisestä löytyvän taiteilijan. Näyttelyn leikkimielisten tekstiiliteosten ääreen pysähtyessä katsoja melkein kuuli mummojen ja pappojen iloiset hihittelyt ja hohottelut, kun töiden osia yhdessä oli pala palalta suunniteltu, ommeltu, virkattu, pujoteltu, liimattu. Väriä säästämättä.



Kun joskus tulevaisuudessa kävelen kumarassa, enkä muista enää miten ompelen uuden mekon, niin haluan osallistua tällaiseen ikäihmisten yhteisötaideprojektiin. Silloin päästän vanhat villit ideani valloilleen ja nostan viimeiset luovuuden rippeet onnellisesti ihoni pintaan. Ja olen loppuelämäni ajan enemmän kuin onnellinen!



torstai 3. syyskuuta 2015

loistavan idean metsästystä


Läjä vanhoja cd-levyjä - äh, mitä roskaa! Mutta kun ne ovat niin kivan kiiltäviä, en ole raaskinut heittää niitä pois. Yritän pidentää niiden elinkaarta tekemällä niistä nyt toisennäköistä roskaa, joka pääsee vielä paraatipaikalle johonkin. 

Aloin työstää tätä prokkista, koska sain loistavan idean. Mutta loistava idea ei tunnukaan enää niin loistavalta, joten olen nyt metsästämässä uutta vielä loistavampaa ideaa.... 


tiistai 1. syyskuuta 2015